Neuvolakuulumisia ja allekirjoittaneen stressailua

Eilen käytiin siis neuvolassa ja tavattiin ensimmäistä kertaa meidän "oma neuvolatäti", ensimmäisellä kerralla kun oli paikalla joku sijainen.

Kaikki vaikutti olevan oikein hyvin, verenpaineet oli kohdillaan ja painokin noussut mitättömän kilon verran, mihin lie kaikki syömäni munkit ovat menneet...?
Sydänääniä kuunneltiin ja heti se ihana jumputus sieltä löytyi - aina yhtä ihanan kuuloista.
Hemoglobiini oli tosin tippunut aiempaakin alemmas, joten rautakuurillehan meikä passitettiin. Ehdinhän tuolla aiemmassa postauksessa jo vähän kyllä epäilläkin raudanpuutosta jatkuvan väsymyksen takia. 
Rakenneultra on kolmen viikon päästä ja seuraava neuvolakäynti sitten vasta marraskuun alussa, sieltä lähtien mittaillaankin sitten jo kohdunpohjan korkeutta.

Viimeaikoina on alkanut vaivaamaan myös uskomaton motivaatiokato töitä kohtaan. 
Vaikken edes tee töitä enää kuin osa-aikaisena 18h viikossa, on jokaiseen vuoroon meneminen uskomattoman vastenmielistä ja sen lyhyen työvuoron verran sitä vain tuijottaa kelloa ja odottaa seuraavaa taukoa. 
Osasyyksi uskoisin ihan vain stressin, koulujutuilla kun on aika tiukat deadlinet ja sitä tuleekin käytettyä suurin osa työajan ulkopuolisesta ajasta niiden kasaamiseen -  eiköhän kiirekin jossain vaiheessa kuitenkin hellitä. 

Toiveita ja ehdotuksia postausten suhteen otetaan muuten vastaan, so hit me!