Plussasin eräänä maanantaiaamuna jolloin viikkoja oli 6+4, eikä mitään tietoa jatkosta. Tuosta on kulunut lähes kaksi kuukautta, enkä voi käsittää mihin se aika on kadonnut.
Alkuhöpötyksistä eteenpäin, nimittäin viikonloppuna perinteisistä suomalaisista sääoloista piittaamatta, painelimme ystäväni kanssa satamaan nauttimaan yötivolista. Naama oli märkä ja sormia paleli, mutta ilotulitus toi ihastuneen katseen kasvoille ja kieputtavat laitteet saivat aikaan hysteeristä naurua - hyvän mielen elämyksistä olen aina valmis maksamaan.
Eilen oli myös eräänlaisia hyvä mielen elämyksiä, nimittäin aivan liian kauas töiden perässä muuttanut ystäväni matkasi vaatimattomat kolmisensataa kilometriä tänne etelään, ja niiden parin ihanan tunnin muistoilla jaksaa taas jotenkuten sinnitellä seuraavaan tapaamiseen. Hyvät ystävät ovat korvaamattomia.
Masukuvia tulen heittelemään tänne vielä tämän viikon aikana, kunhan malttaisin pysähtyä sen verran että saisin taas kameran käteeni ja jotain aikaiseksi.
Nyt meikä painelee hakemaan lisää aamukahvia ennenkuin pakenen ulos aurinkoon!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti